Tääpiöt, kuten yleisesti on tiedossa, ovat vampyyrien sukulaislaji. Kuten on oletettavaa, kaksi lajia jotka ovat lähtökohtaisesti yhtä lähellä toisiaan, mutta kuitenkin niin kaukana, eivät tule erityisen hyvin toimeen keskenään. Sillä vampyyrit, joita yleisesti pidetään maailman raivostuttavimpana, itsekeskeisimpänä ja turhamaisimpana lajina, ei ole lopulta mitään verrattuna tääpiöihin, joka on kaikkea samaa kuin vampyyrit mutta osaavat sen lisäksi verhota sen suloiseen hymyyn ja kauniiseen lahjapakettiin.  Ja tällä en tarkoita sitä että tääpiöt olisivat erityisen kaunis laji, kaikkea muuta, vaan sitä että tääpiöt ovat äärettömän lahjakas laji asioiden pakkaamisessa kauniisiin lahjapaketteihin.

Olisi kenties paikallaan kertoa muutama asia tääpiöistä ja heidän historiastaan. Ensinnäkin, ihmiskuntaa on onniteltava kahdesta asiasta jotka he ovat onnistuneet ymmärtämään oikein tästä lajista. Kyllä, he tekivät joka vuosi lahjoja jaettavaksi pienissä pajoissaan. Ja kyllä, se ihminen joka keksi puutarhatontut liippasi aika lähelle tuon lajin olemuksesta punaposkisena olentona jonka hymy saa urheimmankin ihmisen menettämään yöunensa. Itseasiassa tääpiöitten suosituin harrastus oli tekeytyä puutarhatontuksi, ja öisin liikkua pitkin pihaa jäädäkseen aamulla uuteen kohtaan, käydä koputtelemassa ikkunoihin yöllä, tulla aamulla oven taakse seisomaan sama kolkko hymy huulillaan ja seurata jotain perhettä uuteen asuntoon vaikka he tarkoituksella olivat jättäneet "sen kamalan tontun" jälkeensä. Mikään ei ollut tääpiöiden mielestä yhtä palkitsevaa kuin ihmisen ajaminen hermoraunioiksi. Useimmat tääpiöt saivat vampyyrit vaikuttamaan jopa melko sympaattiselta lajilta.