Jokaisella elollisella olennolla on merkitys, jokaisella lajilla ja sen olemassaololla on oma syynsä ja tarkoituksensa. Jotkut yksilöt ovat siitä tietoisempia kuin toiset, ja yleisesti uskotaan että ensimmäiseen ryhmään kuuluvat olisivat elämänsä aikana keskimäärin tyytyväisempiä jälkimmäiseen ryhmään verrattuna. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvan olennon voi erottaa helposti muista lajitovereistaan. Oman lajinsa ja olemuksensa syvimmän tarkoituksen keksimisellä, nähkää, on joitakin sivuvaikutuksia: yleisimpiä näistä ovat sisäinen tyytyväisyyden hehku, positiivisuus, optimistisuus sekä hyväntahtoisesti säälivä hymy sellaista olentoa kohtaan joka tätä totuutta ei ole löytänyt. Nämä ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yksilöt tunnetaan myös usein yleisnimityksellä raivostuttavat itsekeskeiset kusipäät.

Erp oli syntynyt perheeseen, jossa tietoisuus heidän syvimmän olemuksensa tarkoituksesta oli pesiytynyt jokaiseen heidän tajuntansa sopukkaan. Erpin perheessä kulki tämä ylpeyden, onnen ja identiteetin sanoma väkevänä isältä pojalle, äidiltä tyttärelle ja huonoina vuosina isännältä tallipojalle. Mutta yhtäkaikki Gheorg-Slushin suku kulki sukupolvesta toiseen pystypäin ja ylpeinä. Gheorg-Slushin perheessä eli edelleen vahvana myös usko ja perimätieto siitä, että toisten vampyyrien keskuudessa esiintyvä silmien pyörittely ja huonosti kätketty ärtymys johtuivat ilmiöstä nimeltä kateus. Heidän tapansa suhtautua tällaiseen reaktioon oli hyväntahtoinen mutta hieman säälivä hymy. Muiden vampyyrien tapa suhtautua tällaiseen vastareaktioon oli hamuta käteensä jotain mahdollisimman kovaa ja painavaa ja harjoitella tarkkuusheittoa.

Ei siis ihme että Gheorg-Slushin perhe pysytteli useimmiten keskenään ja vaalivat vuosituhansia vanhoja traditioitaan. Kaiken kaikkiaan elo oli helppoa ja ylpeys kasvoi vanhan Org Georg-Slushin rinnassa hänen katsoessaan perillisiään.

Kunnes Erp syntyi ja ensimmäisen kerran vuosisatoihin Gheorg-Slushin perheen huulilta haihtui tyytyväisen omahyväinen hymy.