Tääpiöt, kuten yleisesti on tiedossa, ovat vampyyrien sukulaislaji. Kuten on oletettavaa, kaksi lajia jotka ovat lähtökohtaisesti yhtä lähellä toisiaan, mutta kuitenkin niin kaukana, eivät tule erityisen hyvin toimeen keskenään. Sillä vampyyrit, joita yleisesti pidetään maailman raivostuttavimpana, itsekeskeisimpänä ja turhamaisimpana lajina, ei ole lopulta mitään verrattuna tääpiöihin, joka on kaikkea samaa kuin vampyyrit mutta osaavat sen lisäksi verhota sen suloiseen hymyyn ja kauniiseen lahjapakettiin.  Ja tällä en tarkoita sitä että tääpiöt olisivat erityisen kaunis laji, kaikkea muuta, vaan sitä että tääpiöt ovat äärettömän lahjakas laji asioiden pakkaamisessa kauniisiin lahjapaketteihin.

Olisi kenties paikallaan kertoa muutama asia tääpiöistä ja heidän historiastaan. Ensinnäkin, ihmiskuntaa on onniteltava kahdesta asiasta jotka he ovat onnistuneet ymmärtämään oikein tästä lajista. Kyllä, he tekivät joka vuosi lahjoja jaettavaksi pienissä pajoissaan. Ja kyllä, se ihminen joka keksi puutarhatontut liippasi aika lähelle tuon lajin olemuksesta punaposkisena olentona jonka hymy saa urheimmankin ihmisen menettämään yöunensa. Itseasiassa tääpiöitten suosituin harrastus oli tekeytyä puutarhatontuksi, ja öisin liikkua pitkin pihaa jäädäkseen aamulla uuteen kohtaan, käydä koputtelemassa ikkunoihin yöllä, tulla aamulla oven taakse seisomaan sama kolkko hymy huulillaan ja seurata jotain perhettä uuteen asuntoon vaikka he tarkoituksella olivat jättäneet "sen kamalan tontun" jälkeensä. Mikään ei ollut tääpiöiden mielestä yhtä palkitsevaa kuin ihmisen ajaminen hermoraunioiksi. Useimmat tääpiöt saivat vampyyrit vaikuttamaan jopa melko sympaattiselta lajilta.  

Eräänä joulukuisena pakkasyönä Erp Gheorg-Slush astui ulos perheensä perintökartanon natisevista puuovista. Hän jäi hetkeksi katselemaan kotinsa tummaa siluettia kuun aavemaisessa valossa. Kukkuloilla ulvoi susi asiaankuuluvalla tavalla. Erp painoi kätensä oveen kiinnitetylle puiselle kyltille, johon oli kaiverrettu kaunokirjaimin

Gheorg-Slush, akupunkitohoitoja jo vuodesta 1644.

Erp kääntyi kannoillaan ja tilasi taksin. Sillä ainoa paikka jonne purentavikainen vampyyri voi lähteä, oli tääpiöitten maa.

 

Erp Gheorg-Slush oli nuori vampyyri jolla oli unelmia. Se ei ollut mitenkään erikoista vampyyrien keskuudessa, sillä he olivat tunnettuja huikentelevista pyrkimyksistään ja suuresta ylpeydestään jolla he kehittivät ja laittoivat käytäntöön ylväitä projektejaan. Huikentelevia he olivat, kyllä, mutta eivät typeriä. He eivät toki olisi halunneet nähdä sattuisiko esimerkiksi joku ihmislajin edustaja kimpaantumaan saadessaan selville koneistosta joka toimi SPR:n veripalvelun takana.

Erp Gheorg-Slush oli kuitenkin poikkeava nuori. Hänen unelmansa eivät olleet korkealle ampuvia, suuria suunnitelmia, vaan ainoastaan yksi yksinkertainen toive. Hän halusi hammaslääkäriin.

Kuten aiemmin mainittu, vampyyrien lisääntymisprosessissa kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Kenties tulppaanit eivät olleet tarpeeksi verenpunaisia, kenties kuunvalo ei paistanut kedolle luoden aavemaista hohdetta hiljaa pyörteilevään sumuun, tai kenties jonain pimeänä marraskuisena iltana oltiin salassa korkattu pullo palincaa ja lantrattu sitä vedellä jottei kukaan huomaisi erotusta. Syitä voi olla monia – kuten myös seurauksia.

Tässä vaiheessa lienee aiheellista korjata joitakin harhaluuloja vampyyrien lisääntymisestä. Sillä jostain syystä tietämättömien ihmisten keskuudessa kiertää outoja kuvitelmia siitä, että vampyyri syntyy kun toinen vampyyri puree ihmistä. Tässä vaiheessa jokainen terveen logiikantajun omaava olento pyörittelee silmiään. Myös ihmiset kaikessa tietämättömyydessään ovat ymmärtäneet jotain oikein: jokaisessa vampyyrien uljasta lajia kuvaavassa kirjassa ja elokuvassa kuvataan vampyyri hieman niljaisena miehenä ja uhri nuorena hemaisevana neitona. Tästä tietenkin seuraisi se, että vampyyrien laji muodostuisi suurimmaksi osaksi hemaisevista naispuolisista vampyyreista, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Mutta totuus kuitenkin on, että vampyyrien uhrit koostuvat pääosin naisista, mutta sillä tietenkään ei ole tekemistä minkään muun asian kanssa kuin henkilökohtaisen hygienian.

Eli kuten sanottu, vampyyrien lisääntymistavalla ei ole tekemistä heidän muiden harrastustensa kanssa, vaan se on pitkälti hyvin perinteisiä kaavoja noudattava tapahtuma. Joka vuoden ensimmäisen täysikuun aikaan naisvampyyri poimii vehreältä kukkakedolta kolme verenpunaista tulppaania, jotka liotetaan kahdenkymmenen viiden tunnin ajan suden maidossa. Sen jälkeen miesvampyyri kaataa sekaan kolme desilitraa romanialaista palincaa, jonka jälkeen seos kiehautetaan. Tämän jälkeen se kaadetaan neliömetrin kokoiselle multamättäälle. Seuraavan täysikuun aikaan mullasta nousee uusi nuori vampyyri, joka otetaan vampyyriperheeseen avosylin vastaan.

Mutta joskus kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.    

Jokaisella elollisella olennolla on merkitys, jokaisella lajilla ja sen olemassaololla on oma syynsä ja tarkoituksensa. Jotkut yksilöt ovat siitä tietoisempia kuin toiset, ja yleisesti uskotaan että ensimmäiseen ryhmään kuuluvat olisivat elämänsä aikana keskimäärin tyytyväisempiä jälkimmäiseen ryhmään verrattuna. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvan olennon voi erottaa helposti muista lajitovereistaan. Oman lajinsa ja olemuksensa syvimmän tarkoituksen keksimisellä, nähkää, on joitakin sivuvaikutuksia: yleisimpiä näistä ovat sisäinen tyytyväisyyden hehku, positiivisuus, optimistisuus sekä hyväntahtoisesti säälivä hymy sellaista olentoa kohtaan joka tätä totuutta ei ole löytänyt. Nämä ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yksilöt tunnetaan myös usein yleisnimityksellä raivostuttavat itsekeskeiset kusipäät.

Erp oli syntynyt perheeseen, jossa tietoisuus heidän syvimmän olemuksensa tarkoituksesta oli pesiytynyt jokaiseen heidän tajuntansa sopukkaan. Erpin perheessä kulki tämä ylpeyden, onnen ja identiteetin sanoma väkevänä isältä pojalle, äidiltä tyttärelle ja huonoina vuosina isännältä tallipojalle. Mutta yhtäkaikki Gheorg-Slushin suku kulki sukupolvesta toiseen pystypäin ja ylpeinä. Gheorg-Slushin perheessä eli edelleen vahvana myös usko ja perimätieto siitä, että toisten vampyyrien keskuudessa esiintyvä silmien pyörittely ja huonosti kätketty ärtymys johtuivat ilmiöstä nimeltä kateus. Heidän tapansa suhtautua tällaiseen reaktioon oli hyväntahtoinen mutta hieman säälivä hymy. Muiden vampyyrien tapa suhtautua tällaiseen vastareaktioon oli hamuta käteensä jotain mahdollisimman kovaa ja painavaa ja harjoitella tarkkuusheittoa.

Ei siis ihme että Gheorg-Slushin perhe pysytteli useimmiten keskenään ja vaalivat vuosituhansia vanhoja traditioitaan. Kaiken kaikkiaan elo oli helppoa ja ylpeys kasvoi vanhan Org Georg-Slushin rinnassa hänen katsoessaan perillisiään.

Kunnes Erp syntyi ja ensimmäisen kerran vuosisatoihin Gheorg-Slushin perheen huulilta haihtui tyytyväisen omahyväinen hymy.